Hullut(ko) onnelliset talonomistajat?!

Maaliskuussa kun myytiin edellinen omistusasunto, vannottiinpa melkein että "seuraava ei oo ainakaan näin vanha, eikä näin iso remppakohde".... Joooo. Voitte varmaan arvata: Tämä meidän talo on 4 vuotta vanhempi ja vähä enemmän remonttia vaativa. Mut no can do, kun se iskee niin se iskee ja tunteet voittaa.

Pieniä talofaktoja:

• Rv. 1921
• Koko: 79 neliöö + noin 20 neliön kellari
• Sijainti: Mahtava! Kaupungin kulttuurishistoriallisesti suojellulla alueella noin 1km keskusta
• Vaatii "pientä pintaremonttia", onneksi kuitenkin katto on uusittu -05 ja laaja peruskorjaus taloon on tehty -78
• Vuokratontti 330 neliöö eli juuri sopiva meille. Tontilta löytyy perunamaa, karviaismarjapensas, mustaviinimarjapensas, raparperia ja kukkia
• Pihassa on autotalli, jonka yhteydessä on varasto
• Omakotitalo on kytketty toiseen omakotitaloon ts yhteistä on väliseinä ja katto (naapurit tavattiin eilen, vaikuttivat rennoilta ja mukavilta ihmisiltä, joilla on myös toinen kaupunkiasunto ja viettävät sielläkin paljon aikaa)

Asuttiin siis viimeksikin samalla alueella, vaan kauempana keskustasta. Tuolla söötillä omakotitaloalueella tuli monesti käveltyä ja haikailtua, että jos täältä joskus oman sais. Mutta kun ei sieltä niin vaan vapaudu taloja eikä liioin sitte sellaisia, joihin meillä olis varaa. Kävi siis tosi hyvä flaksi ja piti toimia nopeasti - ensiesittelyssä oli käyny 15 perhettä, joista yks oli heti sanonu, että tekee tarjouksen kun palaa lomareissulta. Me ei päästy esittelyyn, joten käytiin pari päivää siitä yksityisesittelyssä, tarkasti kuntotarkastusraportti luettuna ja kysymykset valmiina. Ja näin kävi <3

Tässä esimakua talosta ja siitä minkänäköistä siellä on: