Siinähän se tuli. Eli tänään oli mun viimeinen päivä kotona ja huomenna palaan töihin. Jotenki haikea ja surullinen fiilis, vaikka silti hihkun ilosta kun pääsen tekeen töitä, saan palkkaa ja näen aikuisia ihmisiä. Vaikea vaan uskoa, että siitä on tasan 1,5 vuotta kun jäin töistä pois! Se on kyllä totta, että sitte se aika ainaki juoksee, kun saa lapsen/lapsia!
Aino on hirmu reipas pikkuinen, joka aloittaa huomenna päiväkodissa (max 10pv/kk). Kaks viikkoa ollaan oltu päiväkodissa harjoittelemas eikä oo ollu mitään ongelmia. Vähän vaan vilkuttaa äitille tai isille kun paikalta ollaan poistuttu. Iltaisin on kyllä ollu aikamoista kiukkua, samoin nyt viikonloppuna. Mutta vaikuttaa siltä, että uhma on saapunut taloon! Kiukutellessa pitää vetää ihan maihinki ja tirautella kyyneleitä ;) Välillä kyllä naurattaa meitä vanhempia, välillä taas ei...
Katsotaan kuinka tää uus arki lähtee käyntiin, yritän tulla kuitenki päivittelemään remontin edistymisestä!
Kyllä se siitä hyvin lähtee sujumaan ♥ Ja varmasti tekee hyvää sullekin päästä "aikusten hommiin" ja Ainolle saada seuraa ikäisistään lapsista. Alku voi tietysti tuntua karulta kun itse sekä Aino huomaa että se onkin pysyvä ratkaisu, mutta varmasti kaikki siitä suttaantuu :) Tsemppiä!
VastaaPoistaHyvin on sujunut <3 Aino on reippaasti jääny päiväkotiin, syöny&nukkunu hyvin, leikkiny muidenki lasten kans ja on ku ois aina sielä ollu. Eli nyt ei tunnu karulta, mutta katsotaan millä mielin ollaan sit ku arki on kunnolla asettunu uusiin uomiinsa ;)
Poista